Tuukka Tams aka Tuukna Tamps

Kuvaajan tilitystä

Jo taannoin viime talvena oli puhetta Tuukan kanssa, että saapuisin kauas pohjoiseen kuvausreissulle. Epäselvistä syistä, joita en oikein itsekään tiedä, toteutui tuo reissu vasta tänä talvena. Aikataulu oli varsin tiukka eikä yhteistä lasku- ja kuvausaikaa ollut liikaa. Lisäjännitystä toi myös sään vaihtelut, jopa sadekuuro yllätti meidät kesken kuvausten. Luonnollisesti kuuron jälkeen paistoi aurinko, kuin muistutuksena, että tunturissa säät todellakin vaihtelevat nopeasti. Pikkuhiljaa kehkeytyi myös ajatus laajentaa pelkkä kuvaus haastattelun suuntaan. Näistä "hedelmistä" saatte nyt siis nauttia.

Veljen esipuhe

Samuli pyysi minua kirjoittamaan muutaman sanan selvittääkseni Tuukan taustaa. Ohessa muutama ajatus jotka ehkä selvittävät Tuukan taustaa, tai sitten eivät.

Laskutaustan on Tuukka rakentanut Levin rinteillä, aluksi muutama vuosi suksilla ja sitten onkin siirrytty jo seuraavalle asteelle elikkä lankun päälle. Suksilla laskeminen ensin oli suhteellisen luonnollinen vaihe Lapin meininkia tuohon aikaan, kun lumilautailusta ei vielä ainakaan Pohjolan perukoilla tiedetty juuri mitään. Yksi selkeä seuraus välineen vaihtumisella kuitenkin oli, jokavuotinen odottelu ja into lumen perään vain kasvoi. Kittilässä sijaitsevan kotitalon yläkerrasta katsoi todella tiiviisti pari silmiä lokakuun alusta lähtien lumen perään odotellen ja toivoen rinteiden aukeavan todella nopeasti. Ensimmäiset vuodet menivät kevyesti muutaman hyppyrin parissa sekä silloin tällöin rinteitä kruisien.

Tästä on tietysti eteenpäin menty monellakin eri tavalla, mutta vieläkin Tuukalla on suurimman osan vuodesta tiukka lappiedustus päällä. Ainakaan vielä 016 alue ei saa häneltä rauhaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että moni on ehtinyt muuttaa mielensä lumilautailusta, aloittaa tai lopettaa, sitten sen vuoden kun laudalla laskeminen Tuukalla alkoi. Hän on kuitenkin pitänyt saman tyylin yllä alusta asti; rennon rakkauden lajiin ja sitä ympäröiviin ihmisiin.

Mitä tulee Tuukan ajatusmaailmaan laskemisen ulkopuolelta, elämästä yleensä ja vaikkapa päivän politiikasta, tutustukaa häneen itse, kysykääpä tunnelmia, paistatelkaa päivää yhdessä; niin helppoa se voisi olla ja on. Hän on monella tavalla se hiljainen, joskus hivenen vaikeasti lähestyttävä kaveri, joka vauhtiin päästessään osoittaa toisenkin puolensa. Näin on ja piste.

21 vuoden yhteisellä kokemuksella, vilpittömästi ajatukset kanssanne jakoi Miika.

Haastattelun tynkää

Mitä olut merkitsee sinulle?

Aika kympillä aloitit, tätä joutuu miettimään... Perusjunttijuoma, sopii kuin naula päähän.

Mitä teet nykyään?

Lumilautaopettajana Ylläksellä.

Saako opettajana paljon naisia?

Opethan ovat tunnetusti kovia naistenmiehiä. Heidille terveisiä backhome.

Minkälainen laskija olet?

Monipuolisuus on valttia, siihen pyrin. Ja temppu ei ole temppu jos ei bounaa ja mieluiten tappiin saakka. Hyndään tulee otettua yleensä liikaa vauhtia.

Mistä musasta parhaat fiilikset laskemiseen?

Yksinkertainen resepti: Iron Maiden Moonchild. Muuta ei sitten tarvita.

Vaikutteita?

Terjestä aikoinaan. Onhan se paras mutta enemmän hakee musan kautta. Että ei kelaa miten Terje vetäis jotain vaan Dickinson.

Mieluisia muistoja?

Oltiin riksussa ekan kerran -95? Näki kun Terje veti Subject Haakonsenille temppuja. Illalla oli laskukamat vielä päällä ihan märkinä ja katsottiin kun Terje pelasi hotellin aulassa flipperiä.

Mitä tulevaisuudessa? Tavotteita?

Ei niitä välttämättä kannata ajatella paljoa. Ehkä journalistiikan opiskelua tai oppaaksi jenkkeihin.

Lempilapsi Master of ylläs?

Ajatus syntyi Miikan kämpillä Mellunmäellä. Juotiin rommia parvekkeella -99 kesällä. Master of Ylläksen on tarkoitus olla hyvänmielentapahtuma ja kauden lopetus. Tänä vuonna on kolmas kerta. Tapahtuma kasvaa mutta tarkoitus että on rento ja hyvä meininki. Hypyn ei tarvii olla isoin tai komein.

Minne veisit minut napakymppimatkalle?

Näillä vastauksilla ei varmaan pääsis matkalle, mutta joku luontoreissu. vaikka pohjois-Norjaan tai nummille skotlantiin. Eri asia jaksaisko sitä siellä.

Salainen karaokeharrastus?

Karaoke on aliarvostettu juttu nuorisossa. Se on siisti ja letkeä homma. On tullut laulettua paljon Mattia ja Teppoa.

Mikä saa sinut nousemaan sängystä aamulla?

Herätyskello, inhoan herätyskellon ääntä Yleensä herään ennen kellon soimista.

Avaudu?

Minua tympii se, että ihmiset pelaa omaan pussiin. Ettei nähdä asioita laajemmin oman napansa ulkopuolelle, jolloin se kostautuu myös siihen omaan napaan.

Tarina tähän liittyen:

Kesällä ollessani Tsadissa veljen luona Kampissa alkoi pohjosen pojalle ihmiset pikkuhiljaa näyttää pelkältä harmaalta tympeältä massalta, joka suu mutrussa kulkee vaan eteenpäin huomaamatta ketään. Pikkuhiljaa se tarttui myös minuun ja pian kuljinkin naama mutrussa paikasta toiseen ja ärsytti. Eräänä päivänä vessapaperi yllättäen loppui ja ärsytti tuhannen paljon ja jouduin piipahtamaan lähi-Alepassa, jossa ne samat harmaat kasvot näin joka päivä. Siinä kassajonossa ollessani eräs harmaa kasvo hymyili minulle ja sanoi "Hei". Se harmaa kasvo sai värit ja tajusin, että minullakin oli värit hänen silmissään.

Kiitokset?

"Yhteistyökumppani" Sami Hyry ja Nitro. Electricille laseista. Folkseille kiitos, jaksavat kannustaa valinnoissa mitä tekee. Siskoille ja Miikalle, auttaa minkä ehtii. Heidille ja lukuisille ystäville, joista en yhtään halua nostaa toisen edelle. Ainiin, ja ihanat miehet rannalla.

Oolrait, eiköhän sitä jo tässä sitten ollutkin. Meitsi kumartaa ja kiittää.