Eläintarhan urheilukentän kupeessa, Nordenskiöldinkadun varrella, seisoo betoninen puisto joka ei näytä siltä miltä skeittiparkit yleensä näyttävät. Micropolis valmistui vuonna 2006, ja tänä kesänä siitä tulee kaksikymmentä vuotta. Kaksi vuosikymmentä on skeittipaikalle pitkä ikä — moni betonivalu on noiden vuosien aikana revitty pois ja korvattu uudella, mutta Micropolis seisoo yhä paikallaan, puiden keskellä, suunnilleen samanlaisena kuin Janne Saario sen aikoinaan piirsi.

Skeittari joka rupesi piirtämään maisemaa

Saario ei tullut betonin pariin arkkitehtitoimistosta vaan kadulta. Hän ajoi nuorena Element Skateboardsin eurooppalaisessa tiimissä ja kiersi maailmaa pro-skeittarina ennen kuin opiskeli maisema-arkkitehdiksi. Tuo tausta näkyy kaikessa mitä hän tekee: Saario on sanonut, ettei skeittiparkkia pitäisi suunnitella ihminen joka ei ole itse skeitannut vähintään kahdeksaa vuotta. Hän puhuu skeittauksesta radikaalina balettina ja kutsuu töitään skeitattaviksi veistoksiksi.

Micropolis oli yksi hänen ensimmäisistä isoista julkisista tilauksistaan, ja siitä tuli läpimurto. Sen jälkeen Saario on piirtänyt yli kolmekymmentä parkkia Suomeen, Ruotsiin, Hollantiin ja muualle, mutta Eläintarhan puisto on yhä se paikka josta koko tarina lähti liikkeelle.

Pooli, snake run ja säilytetyt puut

Helsingin kaupunki päätti vuonna 2004 rakentaa Eläintarhan puiston laitaan skeittausalueen, ja nimeksi tuli Micropolis. Valmista tuli kaksi vuotta myöhemmin. Pinta-alaa kertyi noin 2 700 neliötä, ja materiaalina betonin rinnalla on luonnonkivi: Kurun harmaa graniitti ja Taivassalon punainen graniitti. Keskellä on orgaanisen muotoinen pooli, jonka reunaa kiertää sinkitty metalliputki, ja siihen liittyy snake run sekä joukko katuelementtejä, kaaria ja portaita.

Saarion suunnittelun lähtökohta ei ollut tyhjä kenttä johon kaadetaan betonia. Hän säästi alueen puut ja jätti nurmikäytäviä niiden väliin, niin että eläimet pääsevät yhä kulkemaan puiston läpi ja näkymät pysyvät auki. Lopputulos on kollaasi: kovaa pintaa joka kelluu vihreän päällä saarekkeina. Micropolis oli vuonna 2008 ehdolla eurooppalaiseen julkisen kaupunkitilan palkintoon ja sai kunniamaininnan Vuoden ympäristörakenne -kilpailussa. Se ei ole pelkkä parkki vaan ympäristötaideteos, jonka kautta skeittaus pääsee osaksi kaupunkia eikä sen reunalle.

Kaduilta kisat ja takaisin

Micropolis ehti heti osaksi Helsingin skeneä. Kun Red Bull Hefe of Helsinki toi kisat halleista takaisin kaduille vuonna 2007, yksi osakilpailun paikoista oli juuri Micropoliksen skeittiparkki — samassa lauseessa Ponkesin parkin ja Kampin kanssa. Puisto on vuosien varrella toiminut myös Skate SM:n näyttämönä, ja sen pooli on edelleen yksi kaupungin harvoista oikeista betonipooleista joissa mahtuu pysymään liikkeessä.

Kivikon parkin Saario-linjoista on kirjoitettu erikseen, ja niitä katsoessa huomaa saman käden jäljen: Saario ei tiputa betonilaatikkoa keskelle nurmea vaan sovittaa kaaret ja linjat siihen maastoon joka paikalla jo on.

Kahdenkymmenen vuoden patina

Kaksikymmentä vuotta on tehnyt Micropolikselle sen minkä se tekee hyvälle betonille: pinta on ajettu sileäksi, reunat ovat saaneet patinaa, ja puut ovat kasvaneet sen ympärille niin että koko paikka näyttää aina olleen siinä. Se on harvinaista. Useimmat suomalaiset skeittipaikat ovat joko aivan uusia tai jo purettuja — Micropolis on ehtinyt vanheta arvokkaasti, ja juuri siksi se kannattaa muistaa nyt kun pyöreät vuodet tulevat täyteen.

Lähteet: Janne Saario Landscape Architecture, thisisFINLAND, Stadissa.fi, Wikipedia: Micropolis