Suomalaisen skeittauksen alkupiste ei ole hämärän peitossa. Se on vuosi 1977, ja nimi on Statum. Kun Olli Sihvola perusti merkin, maassa ei ollut skeittikulttuuria mihin nojata — oli lauta, betoni ja kourallinen tyyppejä, jotka olivat nähneet kuvia Kaliforniasta. Kaiken muun Sihvola rakensi itse.

Häntä on kuvattu Suomen George Powelliksi ja Skip Engblomiksi yhtä aikaa — siis yhtä lailla lautatehtailijaksi kuin koko skenen kokoonkutsujaksi. Molempia rooleja tarvittiin, koska kumpaakaan ei ollut ennestään: jos halusi että maassa skeitataan, se väylä piti raivata itse. Statumin motto tuli suoraan ja kovaa: "Skeittaa tai Kuole!" Se ei ollut mainoslause vaan asenne, joka jäi elämään pitkälle yli oman aikansa. Se oli koko ohjelma tiivistettynä kolmeen sanaan.

Halli, jota ei ollut ennen

Pelkkä dekki ei riitä, jos ei ole paikkaa missä vetää. Niinpä Sihvola rakensi Suomen ensimmäisen skeittihallin Helsingin Kasarmintorille. Setti ei ollut vaatimaton: kaksi U-ramppia, kolme quarter pipeä, oma alue freestylelle, slalomrata ja skeittikauppa saman katon alla. Hallissa ajettiin kaaria ja järjestettiin kisoja aikana, jolloin muualla maassa spotti tarkoitti korkeintaan parkkihallin luiskaa.

Halli oli enemmän kuin ramppeja betonilattialla. Se oli hermokeskus, johon ensimmäinen sukupolvi suomalaisia skeittareita kertyi — paikka, jossa freestyle, vert ja slalom mahtuivat samaan sessioon, ja jossa laji sai maassa ensimmäisen kotinsa. Täällä opittiin, täällä kaaduttiin ja täällä noustiin takaisin laudalle. Ilman hallia ei olisi ollut skeneä, ja ilman skeneä ei olisi ollut mitään mille rakentaa.

Ensimmäinen kaarti

Vuonna 1979 Statumin riveihin tuli Mikko "Pogo" Siukosaari, joka oli juuri ottanut Suomen freestylemestaruuden. Freestyle oli tuon ajan skeittauksen kova ydin: tasaisella flätillä tehtyjä temppuja, tasapainoa ja koreografiaa, ennen kuin katu ja vert veivät huomion. Pogo oli siinä maailmassa nimi.

Toinen aikakauden hahmo oli Carli Gallen, jota kutsuttiin Suomen Jay Adamsiksi. Vertaus kertoo enemmän kuin pitkä esittely: raakaa tyyliä, ei kompromisseja, laji veressä eikä paperilla. Nämä olivat tyyppejä, jotka eivät harrastaneet mitään — he skeittasivat, ja tekivät sen ensimmäisinä. Jälkiä ei ollut mihin astua, joten jokainen temppu oli samalla ensimmäinen laatuaan koko maassa.

Tiimi, joka kiersi maan

Kun 1980-luku kääntyi loppupuolelle, temput olivat menneet eteenpäin ja skene kasvanut. Vuoden 1988 alussa koottiin uusi Team Statum, jonka vanhempi polvi muistaa yhä alkuperäisenä tiiminä: Arman Alizad, Panu Pihl, Tuomas Seppänen ja Mika "Bosley" Länsitie. Porukka kiersi Suomea ja vei skeittausta paikkoihin, joissa sitä ei ollut ennen nähty.

Se oli lähetystyötä yhtä paljon kuin skeittausta. Jokainen sessio uudella paikkakunnalla oli näytös siitä, mitä laudalla saattoi tehdä — ja moni nykyskeittari löysi lajin juuri sellaisen käynnin jäljiltä. Näin skene levisi pääkaupungin ulkopuolelle, kaupunki kaupungilta, sitä myöten kun tieto laudasta kulki eteenpäin.

Uusi nousu 2012

Statum ehti olla vuosia hiljaa, mutta tarina ei loppunut siihen. 2012 Panu Pihl kumppaneineen huomasi skenessä aukon ja herätti merkin henkiin — vanhalla kunnioituksella, mutta myös uudistettuna. Statum palasi samana kuin oli lähtenytkin: Suomen ensimmäisenä skeittibrändinä, nyt uuden sukupolven käsissä.

Se, että 1977 perustettu merkki pyörii yhä, ei ole sattumaa. Se on todiste siitä, että Sihvolan alkuperäinen ajatus kesti — että Suomeen mahtui oma skeittibrändi silloinkin, kun kukaan muu ei uskonut, ja edelleen, kun moni muu on tullut ja mennyt.

Lähteet: Statum Skateboards — Historia ja statum.fi.