Eltsulle kävelee tiistai-iltapäivänä tyyppi jolla ei ole lautaa. Ei haittaa. Skeittikontin luukulta ojennetaan dekki ja kypärä pientä panttia vastaan — avaimet tai reppu tiskille — ja viiden minuutin päästä hän seisoo flätillä ja yrittää ensimmäistä työntöä. Näin matala kynnys skeittaukseen on nykyään Helsingissä.

Se yksi este oli aina oma lauta

Skeittauksen aloittaminen on vuosikymmenet kaatunut samaan paikkaan: ennen kuin tietää tykkääkö koko hommasta, pitäisi ostaa lauta. Toistasataa euroa kokonaisuudesta josta ei tiedä jääkö se käteen. Skeittikontin lautalainaamo kääntää tämän nurin. Pantti vastaan saa dekin alle ja kypärän päähän, eikä mukaan tarvitse ilmoittautua — tullaan vaan Eläintarhan parkille paikan päälle. Kontilla saa myös jättää tavarat säilöön, ladata puhelinta ja täyttää pullon.

Kontti täytti seitsemän vuotta

Skeittikontti avattiin Eläintarhassa kesäkuussa 2019 osana Helsingin kaupungin Ideahaku-kokeilua, joka etsi matalan kynnyksen liikuntaa lapsille ja nuorille. Takana olivat Suomen Rullalautaliitto, HELride ja Concrete Jam. Ohjaaja Petrus Marttila tiivisti idean silloin Ylelle yhteen lauseeseen: "Skeittaus on taidetta." Kontti oli hänen mukaansa yhteinen kieli ohjaajien ja nuorten välillä — sitä samaa riippumatta siitä miten hyvin kukin osaa.

Kokeilusta tuli pysyvä. Tänä päivänä Konttia pyörittää HELride Collective saman Micropolis-betonipuiston laidalla, jonne Janne Saario valoi poolin ja kaaret jo 2006. Ohjattua skeittausta vedetään läpi kesän, ja saman katon alta löytyy aikuisten oma kerho — reitti laudalle myös niille jotka luulivat myöhästyneensä siitä parikymmentä vuotta sitten.

Sama meininki eri kaupungeissa

Helsinki ei ole yksin. Lahdessa Pinna Skateboarding kasvoi kouluprojektista brändiksi ja pyörittää omaa skeittikouluaan ja halliaan. Torniossa Riku Lokka on pitänyt Suomen pohjoisimman hallin pystyssä ja vetänyt sen läpi vuosien — "Minun se on ollut rullalautailu", hän sanoi saadessaan kaupungin nuorisotekopalkinnon tänä kesänä. Helsingissä Tyttörullalautailijat ry on jo vuodesta 2007 pitänyt tyttöjen ja naisten omia vuoroja Kontulan hallissa.

Mikään tästä ei ole täysin uutta. Jo 2002 Kuopion Kelloniemen hallissa Tiitisen Jape veti skedekoulua: perustemput ja skeittauksen tietopaketti muutamassa tunnissa. Uutta on se, että kertaluontoisesta vetämisestä on tullut pysyvää, maksutonta ja rakenteellista — lauta lainataan, ohjaaja on paikalla, eikä kenenkään tarvitse omistaa mitään päästäkseen kokeilemaan.

Kynnys alas, ei taso ylös

Tässä ei ole kyse siitä että tehtaillaan mestareita. Kyse on siitä että pääsee alkuun. Aikuinen joka palaa laudalle viidentoista vuoden tauon jälkeen lainaa saman dekin kuin kymmenvuotias joka kokeilee ensimmäistä kertaa, ja molemmat kaatuvat yhtä paljon. Into ja jatkuvuus ovat se mitä lasketaan, ei se kuinka korkealle poppaa.

Helsingin kesä on nyt käytännössä täynnä ohjattua skeittausta lähes joka päivä, ja lauta lähtee lainaan pientä panttia vastaan. Ei enää tekosyitä. Tullaan vaan paikalle sellaisena kun ollaan.

Lähteet: HELride — Skeittikontti, Yle (2019). Sisäiset linkit Nolla.netin omaan katteeseen.