Lauta, rullalauta

2002-04-15 22:53:52

Published by: slomo

Laudasta yleisesti

Jonkin verran vuosia on kertynyt laudan päällä, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Aikain saatossa on tullut jonkinlainen rutiini kompleten kasaamisessa. Vuosien varrella on tullut kokeiltua erilaisia virityksiä ja vaihtoehtoja, jotkut niistä ovat parempia ja jotkut taas eivät. Tärkeintä kuitenkin uutta lautaa kasatessa on ollut mukavuus ja luotettavuus. Että lauta tuntuu ”omalta”. En ole ikinä pitänyt rämisevistä laudoista joista häviää mystisesti osa toisensa jälkeen. Joka tapauksessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tuo lauta on se väline jolla suoritat ne huimat ja vaaralliset temput. Laudan on siis syytä olla luotettava.

Mitä sitten on jäänyt käteen vuosien varrelta? Aloitetaan dekistä. Itse olen aina pitänyt leveistä laudoista, tosin nykyään käytän 7.75” levyisiä lautoja. Mitään erityistä merkkiä en ole ikinä sen kummemmin suosinut, jos ei välitetä Nataksen pro-modeleista. Haluan myös kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, sen suhteen en ole laumasielu, joten oudommatkin merkit kelpaa mainiosti. Harvemmin niistä mitään vikaa on löytynyt. Kannattaa kuitenkin uutta lautaa ostaessa tarkistaa, ettei siitä löydy halkeamia, että liimasaumat ovat kunnolliset ja ettei lauta ole kiero. Vaikka olenkin vanhempi kuin normaali keskivertolautailija, välitän laudan ulkonäöstä; mielestäni se vaikuttaa fiilikseen ja sitä myötä siihen, kuinka paljon luotan lautaani; kuinka mukavalta se tuntuu jalkojen alla. Eli temputkin sujuvat jostain syystä paremmin. En lätki tarroja, enkä tuhertele tussilla (ihan pikkuisen tosin grippiin. Team Freak Rules!!) koska en halua lautani näyttävän kaatopaikalta. Käytän edelleenkin korotuspaloja, mielestäni ne pehmentävät hieman menoa ja säästävät dekkiä. Tietty ne myös vaimentavat sitä räminää.

Käyttämällä asianmukaisia työkaluja voin välttää ruuvien pilaamisen. On perin pottumaista yrittää repiä trukkia irti dekistä jos mutterit ovat ilman ”kulmia” ja ruuvin kannasta on kuusiokolo tai ristipää vedetty tunnistamattoman näköiseksi. Ostan aina uuden ruuvisarjan edellisen mentyä huonoon kuntoon. Enkä halua, että ruuvien päät hipovat maata, joten vältän liian pitkien ruuvien ostamista.

Koko lautailuhistoriani aikana olen käyttänyt vain kolmea erilaista trukkimerkkiä: ensin oli acs-500, sitten Tracker ja lopuksi Thunder. Nuo acs-500 trukit ovat jo esihistoriaa, kapeat kuin mitkä eli ei niistä enempää. Tracker oli fiilikseltään hyvä mutta hangerit tuppasivat vääntymään. Ne olivat myös mukavan kevyet muovisen baseplate:n vuoksi. Jossain vaiheessa Panu Pihl kertoi, että Natas käyttää Thunderin trukkeja ja sen jälkeen en ole muihin koskenut. Minä pidän Thunderin trukeista. Ne kääntyvät nopeasti ja tiukasti sekä ovat kestävät. Pidän trukkeja löysällä, se säästää tietenkin kingpinniä ja lautailu on helppoa: TRUKIT ON TEHTY KÄÄNTYMÄÄN! Täällä Cube-hallilla olen huomannut että on aivan sama, mitä trukkeja käytetään, niistä kaikista löytyy ennemmin tai myöhemmin jotain vikaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että sinä itse löydät sellaiset trukit, joissa on edes melkein kaikki unelmatrukin ominaisuudet. Kannattaa muistaa myös se, että nuo firmat luovat mielellään vaikka mitä mielikuvia jotta saisivat kasvattaa myyntiä. Spekulointi jonkin trukkimerkin paremmuudesta onkin turhaa. Niin kuin dekki, renkaat, laakerit jne. ne ovat kulutustavaraa. Omalla käytöksellä voi tietenkin lisätä käyttöikää. Esimerkiksi minä en riehu ja paisko dekkiäni, koska se ei tee minusta parempaa lautailijaa. Turhaa uhoamista minun mielestäni. Säännöllinen huolto (uudet kumit jne.) tekee ihmeitä ns. rämille trukeille. Ihan perusasia lautailussa.

Melkein päivittäin tuosta kopin ovesta kurkistaa joku epätoivoinen ja kyselee ylimääräisen laakerin perään. En ole ikinä, toistan, ikinä saanut laakereita niin huonoon kuntoon, mitä täällä joillain lautailijoilla näkee. Olen myös huomannut, että nämä ns. skeittilaakerit ovat käyttöiältään aika lyhytikäisiä. Jälleen kerran, paljon mielikuvia, paljon mainoslauseita. Aivan tavalliset laakeri (Nachi, SKF, NMB) ovat vallan mainioita laakereita. Miksi ei olisi, kokemusta alalta löytyy jo vuosikymmeniä. Käytän laakereitten välissä holkkeja, enkä pidä minkäänlaista klappia renkaissa. Jälleen kerran, en pidä rämisevistä laudoista, eivätkä renkaat pyöri juurikaan paremmin vaikka olisi minkälainen ”proklappi”. Asiallinen huolto silloin tällöin pidentää myös laakereiden ikää.

Pehmeät renkaat ovat mukavat ulkona, tosin nykyään niitä on vaikeampi löytää. Vaikka tarjonta on suhteellisen laaja renkaitten suhteen, ovat ne mielestäni pitkälti toistensa kaltaisia. Renkaan profiili ei ole minulle kovin olennainen asia. Jokainen löytää varmasti mieleisensä. Kokonsa puolesta 53 mm on juuri sopiva minulle. Niin kuin dekeissä, en pidä mistään ”oksennusgrafiikoista” renkaissa. Täysin epäolennaista, tiedän.

Suhtaudun kompleten rakentamiseen kuin pienoismallin rakentamiseen. Huolella ja tarkkaan. En pidä mistään virityksistä, ne jostain syystä aina muistuttaa siellä takaraivossa; pilaa fiiliksen. Kaiken pitää olla laudassani ”oikein”. Lähes poikkeuksetta olen nauttinut kaikista laudoistani. Ne toimivat juuri niin kuin pitää, rullaavat oikein, kääntyvät oikein ja pomppaavat juuri niin kuin haluan. Voin luottaa rakentamiini kompliitteihini. Eivätkä dekkini ole kieroja (ainakaan paljoa), vaikka eräät irvileuat niin jostain syystä luulevat.

Jean Johansson, kehäraakki