Eiran rannasta se lähti

Radical Sportin Pekka myi Mikko Koskelle ensimmäisen laudan syksyllä 1988. Paikka oli Helsinki, Eiran ranta, ja siitä lähti reilusti yli kolmenkymmenen vuoden matka jota ei ole vieläkään katkaistu. Kysy Radmikelta mikä siinä koukutti, ja vastaus tulee ilman kaunistelua: "Skeittaamisessa ei ole sääntöjä! Eikä ole harjoitteluaikoja!" Ei valmentajaa joka sanoo koska sessio loppuu, ei oikeaa eikä väärää tapaa. Sen saman vapauden takia hän on yhä laudalla.

Ujo koulupoika muuttui matkan varrella joksikin muuksi. Lauta oli väline, mutta se mitä sen ympärille kasvoi — kaverit, sessarit, tarinat — kantoi pidemmälle kuin yksikään temppu.

Ponke'sista Tikariin

Vuonna 1995 SM-kisoissa Ponke'sin Klasu ja Päky tulivat kysymään haluaisiko Radmike vetää Ponke'sille ja Airwalkin kengille. Sponssi oli nuorelle skeittarille iso juttu, ja käynnit Ponke'siin sponssikamaa hakemassa jäivät mieleen omana rituaalinaan. "Onhan se jokaisen skeittarin unelma saada sponsoreita." Ponke's the shop kantoi vuodet 1995–2003.

Sitten tuli Tikari. Vuonna 2003 Salmisen Toni soitti ja kysyi haluaisiko Radmike vetää uudelle merkille, kun Ponke'sin sponssi oli juuri muuttunut. Pari päivää hän mietti, soitti takaisin ja sanoi hyppäävänsä mielellään Tikarin laivaan. Samalla tuli Laminan sponssi — kengät ja kamat halvemmalla tai ilmaiseksi. Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän vetää yhä Tikarin dekeillä. "Tosi kiitollinen olen ollut että oon saanut seilata näinkin kauan mukana."

Mitä kroppa sanoo 55-vuotiaana

Ikää ei kaunistella: 55 vuotta, eikä kroppa enää suostu kaikkeen. Korkealta ei tipu samalla tavalla, ja kaatumisen jälkeen palautuminen vie pidempään kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Temput ovat silti pysyneet jokseenkin samoina, kunhan niitä muistaa vetää. Tiettyjä juttuja pitää tehdä joka sessiolla etteivät ne unohdu — ja silti heelflip, yksi ensimmäisistä flippitempuista jotka hän oppi 90-luvun alussa, on kadonnut kokonaan. Mutta "electricshock", hänen oma käsilläseisontatemppunsa, pysyy, ja kickflip tuntuu edelleen hyvältä kun sen saa. Tre flip menee loivassa ditsissä silloin tällöin, mutta ei sekään ole koskaan ollut helpoin: "Aika kauan saa jyystää että menee."

OSD ja se miksi jää

Radmike on osa OSD:tä, Old School Departmentia — "vanhojen herrojen skeitticlubia", josta tulee silloin tällöin leffa ulos ja joka kokoontuu sessareille kun kutsu käy. SM-kisoihin hän on mennyt joka vuosi vuodesta 1995. Ei niinkään pisteiden takia: "Kavereiden tapaaminen ja itsensä haastaminen." Skeittaus on hänelle yksi sosiaalisimmista lajeista, ja se näkyy sielläkin missä laudat vaihtuvat muuhun — Red Bullin tapahtumassa hän katseli kun yksi Suomen kovimmista scuuttaajista veti backflippejä ja koko skeittiporukka hurrasi, "niinkuin kuuluukin".

Nykyään Radmiken takana seisovat Tikari Skateboards, Santun Seitan, OSD, Hynninen Streetwear, FunkySB ja VOF — ja kaiken alussa Radical Sportin Pekka, joka myi sen ensimmäisen laudan 1988. Kysyttäessä mitä hän sanoisi aloittelijalle tai ikätoverille joka miettii laudan naulaan laittamista, vastaus on suora:

"Mä olin ala-yläasteella tosi ujo, mutta kun aloitin skeittaamaan niin maailma muuttui. Kavereita tuli koko ajan lisää. Ja oma sosiaalisuuteni kasvoi tosi paljon. Ja mut skeittaaminen vei pois pahoilta teiltä. Ei muuta kuin kokeilemaan vaan! Se joko iskee suoraan sydämeen tai sitten liekki syttyy hitaasti!"

Toimituksen jälkisanat: Radmiken jälki arkistoissa

Kun haastattelu oli kasassa, kaivettiin Nollan oma arkisto auki — ja sieltä Radmike löytyy 2000-luvun alun tuloslistoilta vähän joka nurkasta. Joulukuussa 2000 Unelman kisoissa tuli pujottelusta kakkossija ja Paras oldschool -titteli. Vuonna 2000 voitettu oldschool-palkinto näyttää nyt, 25 vuotta myöhemmin, lähinnä ennustukselta.

Toukokuussa 2001 Jam Session 3:n raportti kirjaa kuinka "Rad Mike, Lepi ja Mika Laakso auttoivat pitämään vertin kuumana". Samana kesänä nimi kulki tuloslistoilla Kuopiossa (jaettu viitossija Hynnisen kanssa) ja lokakuussa Raumalla, jossa avoin sarja päättyi Radmiken osalta viitoseen — edellä muun muassa Jouni Salo. Marraskuussa 2001 Kontulan skedekirppiksellä kuvateksti toteaa miehen myyneen "vanhaakin vanhempia skedelehtiä". Casper Kineman Sick Trix -leffan arvostelussa (2003) Radmike edustaa "karskeja stadilaisia" muutaman trikin verran, ja Captured Videomagazinen numeroissa 2 (2000) ja 9 (2003) nimi seisoo skeittarilistassa PJ Laddin ja Rick McCrankin rinnalla.

Eikä jälki lopu omaan arkistoomme. Hanurin mini-intervjuu keväältä 2008 kertoo mistä nimi ylipäätään tuli: kun Koski aikoinaan saapui Korson amiksen taakse skeittaamaan, Santtu Söderlund huudahti heti "kattokaa rad mike tuli" — Radical Sportin mukaan, sen saman lafkan josta se ensimmäinen lauta oli ostettu. Samassa haastiksessa mies tunnustautuu oldschool-dekkien keräilijäksi, jonka mielestä 80-luvun grafiikat olivat hienoimpia ja jolta ei ole yksikään Old, Fat & Slow jäänyt välistä.

Vuotta myöhemmin Yle otsikoi: "Skeittitemppu taittuu myös nelikymppiseltä". Jutussa 38-vuotias Koski selittää täsmälleen saman vapauden, jonka hän antaa vastaukseksi tämänkin jutun haastattelussa: "Harrastin pienenä myös judoa. Siinä piti olla kolme kertaa viikossa tiettyyn kellonaikaan tietyssä paikassa ja toimia toisten sanomisien mukaan. Mutta skeitata voi vaikka keskellä yötä ja missä vaan." Seitsemäntoista vuotta välissä, sama vastaus.

Vuonna 2017 dekki vietiin museoon. Kirjaimellisesti: Urheilumuseon kesäkiertueen vitriinissä Narinkkatorilla makasi Radmiken lauta vuodelta 2016, samassa lasikaapissa Toivo Loukolan olympiaverryttelypuvun (Amsterdam 1928) kanssa. Turun Sanomat tituleerasi "lajilegendaksi".

Keväällä 2020 Nolla.net TV:n Spoteilla-jakso kulki Radmiken matkassa pitkin koronakevään Otaniemeä, kun hallit olivat kiinni ja lunta tuli kesken session. Jaksolla on tavoite: ollie Stockmannin tuplasettiin ennen viittäkymppiä. Edellisellä kerralla Tikarin Sampon kanssa vartija oli antanut viisi yritystä — kymmenen olisi riittänyt. Samassa jaksossa vedetään päivän eka flippi Juho Liesmäen kanssa, koska jos eka flippi lähtee, päivästä tulee hyvä. Heelflipeistä hän toteaa jaksossa, että ne tulevat ja menevät. Tämän haastattelun perusteella se on nyt mennyt. Ja hupparin taskussa kulkee Havin kynttilä, koska 25 euron Screaming Hand -vaha on turha kun kotimainenkin liukuu.

Elokuussa 2023 Länsi-Uusimaa kirjoitti lohjalaisesta veteraanista, joka hyppäsi mukaan Länsi-Uudenmaan etapille kun Nuko1414-porukka skeittasi Nuorgamista Hankoon ja keräsi rahaa Ukrainan sairaaloiden tarvikkeisiin. "Ehkä skeittauskin nähdään vähän paremmassa valossa tämän takia", Koski totesi lehdelle.

Eli kun feat.fi juhli 2019 kolmeakymmentä vuotta dekillä, oma arkistomme ja lehtileikkeet kertovat samaa tarinaa: sama nimi tuloslistoissa, verttidemoissa, kirppiksillä, museovitriinissä ja keräysmatkalla vuosikymmenestä toiseen. Harva suomalainen skeittari jättää tällaisen paperijäljen. Vielä harvempi on yhä laudalla, kun jälki täyttää 25 vuotta.

Lähteet: Radmiken haastattelu Nolla.netille (2026-07); Nolla.netin arkisto 2000–2003 (linkit tekstissä); Rad Mike mini-intervjuu (Hanuri, 30.3.2008); Skeittitemppu taittuu myös nelikymppiseltä (Yle, 6.8.2009); Urheilumuseon kesäkiertue (Turun Sanomat, 15.5.2017); RAD MIKE 30 VUOTTA DEKILLÄ! (feat.fi, 2019); RAD MIKE SPOTEILLA — Nolla.net TV (10.4.2020); Länsi-Uusimaa 17.8.2023.